Mikä on sijoituskoira?

Koiran sijoittaminen on koirankasvatuksessa käytetty termi, jolla tarkoitetaan koiran kauppaa, jossa omistajuus siirtyy kasvattajalta ostajalle vasta koiran pennutuksen jälkeen tai sovittujen ehtojen mukaisesti. Koiran sijoituksessa jalostusoikeus jää koiran luovuttajalle ja koiran hallintaoikeus siirtyy vastaanottajalle. Koiran omistusoikeus on luovuttajalla tai vaihtoehtoisesti luovuttajalla ja vastaanottajalla yhteisesti, ja se siirtyy vastaanottajalle sopimusehtojen mukaisesti.

Luovuttaja voi vaatia koirasta vakuusmaksun, jonka hän palauttaa vastaanottajalle, jos koiraa käytetään jalostukseen. Suomen kennelliiton sääntöjen mukaan vakuusmaksu saa olla korkeintaan puolet pennun hinnasta.

Narttu sijoitetaan yleensä yhtä tai kahta pentuetta vastaan. Sijoitussopimus päättyy, kun sovittu määrä pentueita on syntynyt tai koira saavuttaa sopimuksessa määritellyn yläikärajan. Yläikäraja on yleensä 3 tai 4 vuotta ja siihen perustuvassa sopimuksen päättymisessä luovuttaja saa pitää vakuusmaksun. 

Vastaanottajalla on velvollisuus ilmoittaa nartun kiiman alkamisesta ja terveyteen liittyvistä asioista. Luovuttaja maksaa kaikki jalostukseen ja pennuttamiseen liittyvät kulut (jalostustarkastukset, lisäruoka ja -madotukset) ja vastaanottaja normaalit koiranpitoon liittyvät kulut (ruoka, rokotukset, koiravero).

Urosten sijoituksessa sopimusehdot eroavat hieman narttujen sijoitussopimuksista. Urosten sijoituksessa pentueiden minimi määrä on yleensä kolme pentuetta, mutta suuremmastakin pentuemäärästä voidaan sopia, varsinkin roduilla joilla pentueet ovat pieniä.

Millainen on hyvä sijoitussopimus?

Sijoitussopimus on hyvä jos sopimuksen molemmat osapuolet ovat tyytyväisiä!

Sijoitussopimuksen onnistuminen riippuu monesta tekijästä. Molempien osapuolten tulisi selvittää kenen ja millaisen kumppanin kanssa he ovat tekemässä sopimusta. Onko tuo henkilö sellainen jonka kanssa pystytään sopimaan asioista ja onko “henkilökemiat” kohdallaan. Kasvattajan intressinä on valita kaikille pennuilleen sellainen koti, jossa koiralla on mahdollisuudet kasvaa odotetunlaiseksi. Sijoitussopimuksessa tämä tarkoittaa usein sitä, että nartun fyysisestä kunnosta pidetään huolta, se opetetaan sosiaaliseksi, totutetaan käsittelyyn ja opetetaan esiintymään näyttelyissä jne.

Vastaanottajan tulisi vastaavasti olla myös selvillä millaisen kasvattajan kanssa asioidaan ja olla itse aktiivinen tiedon haussa. Apua saa mm. Kennelliiton lakimieheltä tai rotuyhdistykseltä. Asiallisista kysymyksistä ei kukaan voi loukkaantua. Osapuolten tulisi keskustella keskenään ovatko he tärkeimpien asioiden suhteen samoilla linjoilla.

Myös välimatka on yksi tärkeä tekijä onnistuneessa sijoitussopimuksessa. Jos koira on sijoitettuna mahdollisesti jopa satojen kilometrien päähän, luovuttajan yhteydenpito koiraan vaikeutuu huomattavasti. Sen vuoksi monet kasvattajat eivät sijoitakaan koiria kuin lähiympäristöön. Itse pidän välimatkarajana 100 km, mutta mitä lähempänä sijoituskoirani asuvat sen paremmin pystyn tapaamaan niitä, olemaan aktiivisesti omistajien kanssa yhteydessä ja seuraamaan koiran kehitystä. Myös näyttelytrimmaukset ja näyttelyihin kuljettaminen onnistuvat huomattavasti helpommin, kun koira asuu “samoilla nurkilla”.

On myös muistettava, että sijoitussopimuksessa on aina kaksi osapuolta. Heidän molempien on osattava joustaa ja tehdä myönnytyksiä. Tervettä pohjaa sijoitussopimukselle ei luo myöskään se, että toinen osapuoli vain vaatii ja toinen vain joustaa.

Vastaanottajan velvollisuudet

Vastaanottajan tehtävänä on ymmärtää millaisia velvollisuuksia sijoituskoiran ottaminen tuo tullessaan. Sijoituskoira ei ole suinkaan vain “koira puoleenhintaan”, vaan se on jopa vaativampi kuin tavallinen, kotikoiraksi hankittu kaveri. Ilmaista koiraa ei ole olemassakaan. Vaikka koiran saa kotiin ilmaiseksi tai ns. puoleen hintaan koirasta aiheutuvat kulut ovat sen kotiin tulon jälkeen samaa luokkaa kuin ostetunkin koiran.

Vastaanottajan tärkeimmät velvollisuudet sijoitussopimuksessa on ilmoittaa luovuttajalle nartun juoksuaikojen alkamisesta sekä pitää koira sellaisessa kunnossa, että luovuttajan on mahdollista viedä sitä näyttelyihin ja mahdollisesti tulevaisuudessa käyttää sitä jalostukseen.

Luovuttajan velvollisuudet

Luovuttajan tehtävänä on löytää sijoituskoiralle paras mahdollinen omistaja. Hänen on osattava kysyä vastaanottajalta juuri ne oikeat kysymykset joiden avulla selviää onko vastaanottaja selvillä mihin hän on ryhtymässä. Luovuttajan tulisi myös avoimesti kertoa mitä hän odottaa sijoitussopimukselta ja mitä se vaatii koiran vastaanottajalta. Luovuttajan tulisi sopimuksen aikana myös muistaa, että vastaanottajan elämään saattaa kuulua muutakin kuin koiraharrastus. Sen takia hänen on ilmoitettava hyvissä ajoin milloin hän on aikeissa viedä koiraa näyttelyyn ja milloin narttu on tarkoitus astuttaa tai urosta tarkoitus käyttää astutukseen.

Myös riittävän kattavat hoito- ja ruokintaohjeet vähentävät “hoitovirheiden” syntyä. Ohjeet on annettava aina kirjallisesti.

Yksi tärkeimmistä luovuttajan velvollisuuksista on osata “irrottaa otteensa” koirasta ja olla käyttämättä sitä jalostukseen, jos se ei ole riittävän tasokas jalostuskoiraksi. On huomattavasti vaikeampaa jättää käyttämättä kuin käyttää koiraa jalostukseen. Luovuttajan tulisi jo sijoitussopimusta tehdessään varautua siihen, että sijoitettu pentu ei välttämättä täytä kaikkia niitä korkeita vaatimuksia, joita hyvältä jalostuskoiralta vaaditaan, vaikka se olisi hoidettu juuri niin kuin luovuttaja on ohjeistanut.

Nartun sijoitussopimus: http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/9F1DEC93-C6C2-478D-9CA2-CBF96F79BEF1/0/sijoitussopimusnarttu_2011.pdf

Uroksen sijoitussopimus: http://www.kennelliitto.fi/NR/rdonlyres/8143E5AC-18C1-41D8-A213-8F707DE393C5/0/sijoitussopimusuros_2011.pdf

 

 Etsin yhteistyökykyisiä sijoituskoteja kääpiöpinseri- sekä jackrussellinterrieripennuille. Mikäli olet kiinnostunut yhteistyöstä sijoituskoiran omistajana tai sinulla on kysyttävää sijoitussopimuksesta, ota minuun yhteyttä. Kerron mielelläni lisää.